Nyt on kaksi koiraa pesty ja föönattu, uudella hienolla kuivaajalla, viikonlopun erikoisnäyttelyä varten.
Ennen reissuun lähtöä olisi vielä heinänteko edessä…
Huomenna heinätöitä ja perjantaina reissuun… Ei pääse emäntäkään kyllästymään…
Meidän lapsukaiset (elikkäs nuorimmat koiruudet, Udo ja Myy) olivat Udon kasvattajan (joka samalla on Myyn omistaja) luona.
Emäntä ja isäntä päättivät juhlistaa isännän 4-kymppisiä viettämällä festareilla 3 päivää. Emännän vanhemmat hoitivat hevoset ja muut koirat, vaan kun Udo ei tule vanhempien Dimmu-cockerin kanssa toimeen, oli Udo saatava muualle… Ja kun kasvattajansa lupasi ottaa Udon hoitoon, Myy luonnollisesti lähti virallisen omistajansa luokse kyläilemään…
Reissu meni sekä koirilta että isännältä ja emännältä oikein kivasti. Mimosa vietiin samalla reissulla hienolle ponioriille Oskar (http://www.sukuposti.net/hevoset/245494). Ja Saima-ponikin lähti uuteen kotiin… Kotona ei nyt siis ole kuin Kepsu-tamma Eino-varsansa kanssa.
on viittä harjoittelua vaille valmis kehätoimitsija…
Ensimmäinen harjoittelu on lauantaina Varkaudessa ja kaksi seuraavaakin on jo sovittu… Vielä pari nlyä pitäisi löytää…
Koirilla elo on toistaiseksi rauhaisaa… Päivittäin sitä vaan miettii että kuinka kauan Dumbo-vanhuksen kunto pysyy hyvänä ja että osaako tunnistaa ne merkit kun on aika antaa mennä… Isäntä oli kuullut että sellaiseen maksakirroosiin kuoleminen on helkkarin kivuliasta ja pahaa joten toivon että osaan päästää Dumbon pois ennen kärsimyksiä… Valheellista ehkä mutta kun kunto on herralla hyvä ja häntä jaksaa heilua… Hauta on ollut kyllä kaivettuna marraskuulta asti…
Hevoset ja ponit ovat päässeet laiduntamaan ja Eino-varsakin saa ulkoilla täysiä päiviä silloin kun ei sada… “Pikkuherra” on jo poneja isompi…
jäänyt tämän kirjoittaminen… Kuinka yllättävää kohdaltani…
Paljon on taas tapahtunut. Melody Case alias Kepsu varsoi orivarsan 4.5. Lass Zefyristä. Synnytys oli mennyt hyvin mutta tammalta eivät jälkeiset lähteneet tulemaan. Useamman tunnin odottelun jälkeen eläinlääkäri tuli ja antoi piikin jotta jälkeiset saadaan ulos. Samalla sai ell tikkailla pikkuorin napaa. Se kun oli jäänyt hiukan pitkäksi ja alkoi vuotaa. Eikä tässä kaikki, napa oli päivän mittaan alkanut vuotaa ja iltapäivällä jo suihkusi verta. Että eikun eläinlääkäri uudestaan paikalle. Varsa oli kyllä koko ajan reipas ja pirteä. Tämän jälkeen varsalla kaikki on ollut hyvin. Kutsumanimekseen herra sai Einon.
Tuossa viikko sitten äiti-tamma oli hiukan pahalla päällä. Maanantai-aamuna se puraisi emäntää tissistä ja seuraavana aamuna potkaisi reiteen… Ihana kiltti mammatamma joo…
25.4. olimme Saima-ponin kanssa Harjun poninäyttelyssä. Reissussa oli mukana Saiman velipoika Vili omistajineen. Saima sai 2. ja oikein kivan arvostelun. Se vaan ei malta liikkua rauhassa ja kauniisti tuolla poissa kotoa joten siitähän tuli sanomista.
Emäntä meinaa hurahtaa täysin noihin koiratouhuihin. Nyt on kehätoimitsija-kurssi käyty ja harjoituskertoja vaille valmis kehätoimitsija.
Koirat voivat muuten hyvin paitsi että isojen mustien (Udon ja Dumbon) välit alkaavat kiristyä ja pari kunnon rähäkkääkin koettu. Isäntä valmistikin kurssillaan uuden portin jotta tarpeen tullen saadaan herrat erilleen ja rauha maahan.
Pikku Myy ei ole enää niin pieni mutta edelleen niin kaunis ja ihana-luonteinen. 
saivat tänään rokotukset…
Ja meni Mimosan orisuunnitelmatkin uusiksi…
Tulis äkkiä lämpimät kelit ni tarkenis tuolla pihallakin jotain tehdä… Emäntä on vilukissa…
Niin taas on laiskuus iskenyt ja blogi jäänyt päivittämättä….
Viime viikon olin talvilomalla ja vierailin ystäväni luona Turussa.
Isäntä sitten soittelemaan että Myy ei syö… Pieni huoli alkoi kalvaa vaan mitäpä minä voin noin 400 kilometrin päästä tehdä. Koira kuitenkin oli ihan suht pirteä ja normaali.
Maanantaina kuitenkin varasin ajan eläinlääkärille. Olihan pentu ollut perjantaista asti syömättä. Lääkäri mittasi kuumeen ja sitä oli hurjat 40,9 astetta ja leukosyytit hurjan korkealla… Maha oli selvästi kipeä ja lääkäri epäilikin suolitukosta. Röntgenissä ei kuitenkaan näkynyt mitään tukosta joka ei tietenkään sulkenut tukoksen mahdollisuutta pois, sukat tai muut vastaavat ei röntgenissä näy. Pentu nesteytettiin ja siihen tuikattiin monta piikkiä, 2 antibioottia ja yksi pahoinvointilääke. Jotenkin kummallisesti koira oli ihan suht ok ennen lääkärille menoa mutta vasta siellä lääkärissä ja sen jälkeen “väsähti” ja olikin tosi kipeän oloinen. Maanantai-ilta oli omistajille yhtä tuskaa kun tuntui että koira vaan menee huonommaksi. Mietinkin jo että näinköhän joudutaan yöllä lähtemään johonkin päivystykseen uuteen nesteytykseen. Ruoka ei maistunut ja sitä sekä parafiiniöljyä saatiin ruiskulla “tnkea” suuhun.
Vaan yllätys yllätys, tiistai-aamuna minua vastaan tuli pirteä ja nälkäinen (!) koira. Siitä lähti paraneminen ja nyt Myy on ihan niinkuin ennenkin. Mitään suoranaista syytä tapaukselle ei löytynyt, tosin eihän sitä kamalasti tutkittukaan. Pääasia että pentu on kunnossa, kun vihdoin kovan kovan odottelun jälkeen se kakkakin keskiviikko-iltana tuli…
Tottakai pennun kanssa saa aina olla tarkkana mitä se suuhunsa pistää mutta ei ole ennen tarvinnut chowin pennun vuoksi huolta kantaa. Vaan kyllä nämä nykyajan chowin pennut on aika tuholaisia ja syövät kaikkea mahdollista… Ei ennen vanhaan chowin pennun kanssa tällaista ollut…
Niinhän se taas kävi että kirjoittaminen on jäänyt… Tosin ei kyllä ole ollut mitään kirjoitettavaakaan.
Myy sai eilen toisen rokotuksen ja enää ei pelottanut edes pöydällä ja häntä heilui eläinlääkärille kovasti. Piikkejä ei taas edes huomattu.
Tänään järjestinkin poneille kamalat paikat. Pyysin erästä traktorikuskia ajamaan meidän tallin takaa katolta tulleet lumet pois. Sehän oli pienten ponien mielestä iiihan kamalaa… No saivatpahan treeniä juostessaan ympäri tarhaa…
Tarhassa on nyt tosin iiisot liukumäet ja sitä hetkeä odotellaan kun ponit tajuaa kiivetä pois tarhasta…
Meidän vauva on jo niin iso että ensimmäisten rokotusten aika koitti. Neiti käyttäytyi oikein hienosti. Hiukan aristeli liukkaan näköistä eläinlääkäriin muovilattiaa mutta siinäpä se. Kaikki ihmiset saivat iloisen hännänheilutuksen ja meidän jälkeen tullut terrieri pusun.
Mimosa pääsi taas kärryjen eteen isäni kanssa. Reissu ei ihan ongelmitta sujunut mutta kaikki selvisivät hengissä.
joten koirat ovat aikas vähällä huomiolla. Onneks on toi ukko että saavat edes ruokaa. Emännän on kaatanut kunnon perinteinen flunssa jota ei ihan joka vuosi olekaan…
Ponimamman ajaminenkin on jäänyt kun ei vaan saa aikasiks. Sitä valittelin kaverilleni viikolla vaan selvishän se syyki… Ei kauheeta jaksamusta ole työpäivän päätteeksi iltaisin ollut. Josko se siitä taas kun tervehtyy.